Lämmönsäätimen avulla vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään säädetään verkostoon menevän veden lämpötila sopivaksi (ns. shuntti), jotta huonelämpötila olisi haluttu ulkoilman lämpötilasta riippumatta. Järjestelmään syötetään sitä kuumempaa vettä mitä kylmempi ulkoilma. Valittu säätökäyrä osoittaa halutun lämpötilan kulloisenkin ulkolämpötilan mukaan. Menoveden lämpö riippuu myös lämmitysverkoston suunnitellusta lämpötilaohjelmasta esim. tyypillisesti lattialämmityksessä maksimilämpötila voi olla 35-40 °C kun taas perinteinen patteriverkosto voi olla mitoitettu selvästi kuumempaan menoveden lämpötilaan esim. 60-80 ºC.
Lämmitysverkoston paluuveden lämpötila on syytä huomioida, jolloin suunnitelmissa lämpötilat ilmoitetaan meno/paluu-veden lämpötiloina esim. 60/40 ºC tai lattialämmityksessä 35/30 ºC.
Lämmönsäätimen tehtävä on siis sekoittaa sopivalämpötila menoverkostoon ja verkoston tasapainotus ja veden virtausnopeus määrittävät paluuveden lämpötilan suunnitellun tason.
Huonekohtaiset lämmönsäätimet eli termostaattiset patteriventtiilit vastaavasti leikkaavat huonekohtaisen ylilämmön ja pyrkivät pitämään huonelämpötilan haluttuna. Patteritermostaatti ei voi tuottaa huoneeseen enempää lisälämpöä kuin mitä verkoston lämmönsäätimeen on asetettu, vaan patteritermostaatin tehtävänä on estää huonelämpötilan nousu esim. kevät auringon aiheuttamasta lisälämmöstä tms.
Lämmönsäätimiä: