Kattilalaitoksissa lämmönsäätö lämmitysverkostoon toteutetaan yleensä erillisen automaation avulla, jolloin kattilasta saatava kuumavesi sekoitetaan sekoitus- eli shunttiventtiilin avulla lämpökäyrän mukaiseksi menovedeksi. Tällöin viileää paluuvettä sekoitetaan kuumempaan menoveteen halutun lämpötilan saamiseksi.
Automaatiossa käytössä on vähintään ulkoanturi, joka mittaa ulkolämpötilaa ja ohjaa sekoitusventtiiliä siten, että saavutetaan ko. ulkolämpötilaa vastaava lämmitysverkostoon menevä menolämpötila.
Lämmitysverkoston säätämisellä eli virtauksen säädöllä saadaan määritettyä verkostosta palaavan veden lämpötila, jota verrataan suunnittelijan määrittämään lämpötilaeroon. Yleisesti patteriverkoston mitoitukseen on käytetty erilaisia lämpöohjelmia kuten 80/60, 70/40, 60/40 eli meno/paluu lämpötilat. Kun lämmitysverkosto on automaation avulla säädetty suunnitelman mukaisiin lämpötiloihin saavutetaan huoneistoissa haluttu huonelämpötila esim. suositeltu 21-22 oC.
Lattialämmityksessä lämpötilaero on pienempi ja lämpötilatasot matalammat esim. 40/30, 35/30.
Automaatioon voidaan liittää myös huone- tai patteritermostaatteja joilla voidaan huonelämpötilaa pudottaa lämpökäyrän mukaisesta lämmöstä alaspäin.
Kiinteistöautomaatiolla puolestaan voidaan ohjata myös lämpökäyrän säätämistä mikäli huonelämpötilaa halutaan korottaa, näitä järjestelmiä voidaan liittää erilaisiin etäohjauksiin esim. netinkautta tai gsm ohjauksilla.